Kaikkien mahollisten kommellusten päätteeks pääsin tänne Ouluun ja leiri alko siis eilen.
Ainaki alku toimi hyvin, oikeestaa melkeen puolitestään ja onneks niin. Olin nimittäin eilisen niin
niin NIIN tappoväsyny ettei must ois lähtenykkään yhtään enempää energiaa mihinkään suuntaan.
No täällä ollaan siis ja fiilikset nyt korkeel ja odottavaiset. Mun molemmat leirit, oma ja nyt viimekesän,
mitä olin siis myös ohjaamassa on ollu ihan uskomattomia, vaikuttanu muhun monella tapaa vielä sit
jälkikäteenkin. Nyt mietin vaan sitä et huomaan miten oon muuttunu siitä kun ite olin 15 ja kävin protun.
Tietenki, eri asiat on tärkeitä .Ennen olin totaalinen heittäytyjä! Yleensäki tilanteessa kun tilanteessa. En tiedä paljonko siitä ajasta on jääny muhun mut ero on ainaki siinä, että nykyään toimin aikalailla päinvastasesti.. Muistan miten ennen oli ihanaa luottaa ja voida luottaa kaikkiin ihmisiin, kertoo about koko historia kertarysäyksellä ja muutenki olla kaikkien fiilistenkanssa peittelemättömän avoin ja suora. Nyt ei tulis mieleenkään laittaa itteeni ns. likoon niin totaalisesti. Edelleen oon avoin, ehkä oon kokemusten kautta oppinu varovaisemmaks. Se ei tarkoka etten aikois nauttii tai antaa itteeni likoon täällä tai sit peruselämäs leirin jälkeen, vaan erilaisel asenteella mitä joskus.
Kaikki on aina valintoja. Valinnat johtaa siihen mitä on edessä mul on vaan varmempi olo miten saan asiat toimimaan aina paremmin ja vielä paremmin tulevaisuudessa. Tietyllä tavalla se on samaanaikaan este elää hetkessä. Siks just täällä oleminen menee mulle irtiotosta omista vaatimuksistani. Nyt vaan voin ja oikeestaan mun jopa pitää osata keskittyä vaan hetkiin ja energiaan. Nyt en keksi oikeestaan mitään tärkeempää joten se näistä ajatuksista ja nyt meen nukkumaan !!<3
Eli viikko lähtee käyntii täst ja
lisää fiiliksii myöhemmin
By: Minnie
