Vaikka kuinka oonkin sitämieltä miten ihanan kauniinraikas ja puhdistava vuodenaika
syksy onkaan, mulla tää syyselämä on ollu pientä surkeiden sattumusten sarjaa tai
muuta väsymyksen ja pienen kaaoksen harmoniaa. Niin eli syyskaamosta ilmoilla...
Ykskaks viikko pari vaan menee railakkaasti muutama
yksinkertanen asia ja kuinkas sitten käykään.. No ei kummosempaa taas tavarat katoo teilleen vaikeimmankautta pyristelyy, joten ihan suosiolla tartuin jonkunaikaan tuntemumkseen skipata
tulevaisuuteen kaiken lähes mahollisen -
tulevaisuuteen kaiken lähes mahollisen -
Ja nyt mietittynä ratkasu on ollu hyvä. Syksyn stressatuimmat
ja väsyneimmät ajat taitaa olla ainaki tältätuntumalla takanapäin taas
vaihteeks ryytyneiden päivien jälkeen
Eli sellasta eiku elämästä kiinni
Morppppat ja Palailemisiin