Pakko sanoa, että olipa hysteerinen viikonloppu. Perjantaina panikoin että seuraavana päivänä pitää olla 9.15 Kaisaniemessä, siihen aikaan herääminen tuntu jotenki tosi puuduttavalta ajatukselta, niin puuduttavalta että mietin jo skipata vikan ohjaajakoulutuksen ja luopuu kesän leirinvetosuunnitelmista.
Toi kertoo että oon ollu äärimmäisen loppu (vaikken oo erityisemmin mitään kerenny tekemäänkään) koska toi on yks ehkä motivoivimmasta jutuista mulle tälhetkellä. Noo enköhän sitte la herääkki herätyskelloon ja oo arvattaen tappoväsyny, lätkäse herätyskellon pois päältä ja automaattisesti nukkumaan- ja herää painostavaan uneen missä oon myöhästyny koulutuksesta..
Jepulis,no sit tajuun et mul on viimesii hetkii lähtee jos oikeesti halusin kerkee sinne. Jotenki se unen paniikki sai mut lähtee, myöhästyn kuitenki metrost ja se n just 9.16 Kaisaniemessä ja juiksen sitte tietenki ihan paniikissa ja huomaan ettei mitään bussi näy>
No sit siel oliki muita venaamassa samaa ja tajuun että se bussi on onneks vaan myöhässä... Joo ja pääsen onnellisesti koulutukseen vaik lopulta selvis vielä et olin tullu ihan väärään aikaan. KAOOTTISUUS!!!
JOO JA NYT OON IHAN ÄÄRINMMÄISEN TYYTYVÄINEN ET OON NYT KAIKEN TON SÄHELLYKSEN JÄLKEEN YLIVÄSYNEENÄ EKSYNY JUST SIIHEN ''VÄÄRÄÄN'' KOULUTUKSEEN JA SAANU KAIKEN SUJUU ODOTETTUU PAREMMIN... NYT EI VOI OIKEESTI MUUTA KU ODOTTAA TIIMIEN (LEIRINVETORYHMIEN) ILMOTTAMISTA JA MUISTAA TAAS KUINKA SAUNOMINEN JA LUONTO JA MUUTENKI YLEINEN RUTIINIEN RIKKOMINEN ON IHANAN VIRKISTÄVÄÄ.
LOVE IT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti