Lepposa äitienpäivä melkeen takana. Kerranki olin kartalla eli siis moikkaamas perhettä ja varsinkin mammaani ! Yleensä oon siis skipannu tai muutenvaan feilannu äitienpäivät perus ryssimällä tai vaan unohtamalla nytki oli lähellä, huomasin sitte aamulla ettää eei perkele kaupathan ei oo auki. Vittuuntuneena manaan ittelleni junassa et kerranki oisin vähän ees muistanu ja panostanu, onneks joku kiukkunen nainen oli samassa tilanteessa ja sain sen puhelinkeskustelusta sivukorvalla kuultua, että keskustassa on ainaki Alepa auki- jee- No mä meen sitte sinne- haen kukkia ja mansikoita- senjälkeen tietenkin suunta kohti perheeni asuinsijaa..
Siskovauva oli nukkumassa ja äiti yllättyny- just niinku pitiki. Sain kerranki jutella äitille rauhassa kaikkii kuulumisii ja ajatuksia... Jossainvaihees Ropsu tulee ja lähetään kuntosalille, jonka aikana kaverilta oli tullu viestiä että voisin jatkaa matkaa sinneppäin, oonki jo lähössä kun huomaan etten taaskaan tiiä mis mun avaimet´on, jotka on siis ainoot avaimet mitä tähän kämppään on. KIVA - no mä saan vaihteeks taas hysteerisen kohtauksen, jonka aikana saan soitettua huoltomiehelle. Lähtöstressissä äiti kysee et oonko nyt VARMASTI kattonu kaikki taskut ja mä tietenkin tappovarma asiasta. Tietenkin eka tasku mistä mama kattoo on se missä ne avaimet sit oli!
Kyllä äiti tietää
Helpotus on pienehkö vihaan ryssiä asioita- varsinkin muiden asioita! Toinen asia mitä vihaan on se et mulle on luultavasti kehittynyt joku pienimuotoinen stressihäiriö !! Oon aina ollu pieni panikoija tietyissä tilanteissa, mut nykyään en vaan pysty sulattamaan minkäännäkösiä vastoinkäymisiä- taisiin pystyn- mut reaktiot on sanotaanko suhteettoman radikaalit. Avaimen katoominen tai muu normaalielämäänkuuluva asia saattaa pysäyttää kaiken ja seurauksena rupeen kiljuu suoraa huutoo tai itkemään hysteerisesti.
Onneks nää ihmiset on tottunu siihen, mut oishan se kiva et pystyis suhtautuu asioihin kevyemmin,
asia nyt kovasti työnalla :D
Joo eli kaikkee hyvää,
ÄLKÄÄ IHMEESSÄ STRESSAANTUKO
LOVE .MINJA<3
Toi stressi on kyl kamalaa. Mäkin jotenkin kausittain stressaan ihan liikaa. tulee semmosia kausia että ei osaa muuta ajatellakkaan kun päässä jylläävää stressiä. Kiva kuulumis kirjoitus kuvineen taas<3 näitä on ilo lukea. ja ihana yllätys äitille kun ostit kukat ja muut härpättimet punamansikat makeet!!
VastaaPoista