Yleensa vaisto ohjaa tilanteessa kun tilanteessa asiat niin. miten ne vaan 'kuuluu mennä''. mut miks ' se ei koskaan vastaa oliko se tunne mihin perustin ne kaikista radikaaleimmatkin ratkasut nyt se kaikista oikein. Oikeestaan.. sill ei välttämättä oo niin suurta merkitystä kun huomaan elämän toimivan täysin omalla painollaan vaan silllon kun teen kaikki päätokset just vaan sillä hetkellä vallitsevan tunteen mukaan...
Ihmiset on aina enemmpn tai vähemmän omia sielunpeilejään. Monet asiat kertoo selkeesti miten muiden ihmisten halutaan tuntevan tai reagoivan omiin kipupisteisiin. Oishan se kiva et ois joku muu kuka pystyis ja ottais aina vastuun kaikista piinaavampaa tai ihan vaan huonona hetkenä kun siihen ei aina itse välttämättä pysty tai vaan yksinkertaisiesti halua ryhtyä... Usein monet ainakin mun kokemuksen mukaan yrittää tehä oman osansa jos vaan kokee pystyvänsä ja intressejä riittää..
Ongelma on ehkä siinä, että joskus se ei riitä ja se voi olla vähintäänkin tuhoissaa..Kyllä. Joskus ihmisten asioihin ja elämään positiivisestikkin puuttiminen voi olla huono ratkaisu, ihan vaan koska se joko tulkitaan väärin tai koetaan helppona tienä aloittaa oman turhautumisen syyllistämisen kaikkien negatiivisten asioiden vuodattamisen muiden aiheuttamaks... Ja tottakai. sehän olis helomaa. Joku muu on ottamassa syytä niskoilleen ja vastuussa korjaamaan kaiken...
Eli ei, niinkauan kun arvostan tätä elämää
Tuun myos aina kuuntelemaan
vaistoja, joiden avulla vaan tiedän
mikä ratkasu auttaa mua loytamään
sinne minne mun aina kuuluuki mennä,
etten vahingossakaan koskaan
eksyis mihinkään, missa mun
vaan pitais olla !
Ja nyt vaan koitan pitaa aina mieles yrittaa itaa tuntosarvet valppaina ja toimii
mahollisimman oikein samalla, kun ihmiset ja tilenteet muuttuu...
Se on toiminu ja se saa toimia jatkossakin !
T. Me Today
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti