Raskausaika on menny niin nopeesti että huhheijakkaa. Alkuajan onnenshokista pahoinvointivaiheeseen, jonkajälkeen voimat loppu , kaikki oli yhtä nukkumista ja liikkeellelähtemistä stressaamista ja julkisilla paikoilla pyörtymispisteessä paikastatoiseen ittensä raahaamista. Matalat verenpaineet sai mut epäilemään jaksaisinko ylipäätään olla lapsenkassa hereillä yli kuuttatuntia kun olin niin loppu pelkästä olemisesta
Myös ihmissuhteisiin liittyvät pettymykset ja järkytykset vei yllättävänpaljon voimavaroja, toisaalta pari ihanaa yllätystä tullu tilalle jotka onki antanut sit niinpaljo enemmän lykkyä pyttyyn mitä oisin odottanu. Muuton jälkeen kaikki on ollu yhtä flowta ja sellasen huomaa vasta kun on tökkiny tosi pahasti
Tökkimisellä tarkotan omaa yleiskuntoa ja just niitä märkiä rättejä joita on ihmisten reaktioiden kautta tullu naamalle. Pahimmt on ollu uskomattomia, täysin ylilyöviä mutta samalla osoittanu ketkä on hyvä pitää täysin pihalla pallon elämästä.
Jos luonnetta voi tässävaiheessa ennustaa uskon et tästä tapauksesta tulee hyvin riehukas ja eläväinen..
Let's see ⛵
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti