Taas tänään pyörin mielkeen puol tuntia ympyrää ettimäs puhelinta ja mietin et tää sähläys menee yli. Joskus sitä miettii et just se tilanne on paskin mahollinen mihin ittensä vois hankkii mut sit sitä huomaa aina et kyl ne asiat vois mennä sit enemmän perseelleen. Jotenki tulee immuniks et kaiken paskan sietokyky kasvaa... ja kasvaa ja kasvaa.
Nyt se on jo aika huikee. Yritän totuttaa itteni itri ''miks just minä'' ajattelusta koska tiedän liian hyvin että pystyn ite vaikuttaa siihen millanen oon ja mitä teen. blaalbaablaa. Mut SILTI. Onks se sit niin että sodin ite itteeni vastaan... ?
Haluun jotain mutta silti vanhasta tottumuksesta teen jotain ihan muuta...!
Jos ihminen pystyy ajaa ite ittensä umpikujaan ni kai sen on pakko pystyy se myös ratkasemaan. Vittumaista. Valinnoist on tullu mulle jotenki ylitsepääsemättömiä. Tai oikeestaan jonku vaihtoehdon eliminointi. Kai tää on hyvä esimerkki siitä että kun haluu niin palon ettei pysty oikee luopuu mistää niin menettää sit ihan vitusti ! Ja se on kyllä niin taas huomattu miljoonien kantapäiden kautta.
Gotta go
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti