Viimeajat on ollu nyt jotenki vittumaisen koettelevii oon miettiny niin monesti et menee oikeesti yli ja onks tää nyt edes oikeesti mahollista. IRTIOTTO ois vaan nii paikallan. Uskon et ansaitsisin sen. Big time... Tässä sitä nyt ollaan sit taas miettimäs sitä ja kaikkee muuta tuhatta epäoleellista asiaa niinku aina..
Aina vaan sitä jaksaa hössöttää itelleen kaikista maailman suurista jutuista, muutoksista ja kaiken maaiman suurien asioiden merkityksistä. Paikallaan junnaaminen on yks maailman turhauttavimmista asioista mitä tiedän.
Se on vaan niin yksinkertanen asia että niin kauan ku mulla tulee olee asioita mihin en oo tyytyväinen tuun tekee asioita sen eteen et jotain tapahtuu. Ja jos ei tapahdu ni vittu sittehän vedän skitsot mun elämälle ja keksin jotain muuta. Mut homman nimi on se etten suostu tyytyy asioihin sellasena ku en on jos asiat vois olla täydellisemmin.
Näin se vaan MENEE. Eli yksinkertasesti tuun olee loppuelämäni tyytymätön tai sit saan kaiken loksahtaa tajunnanräjäyttävästi paikalleen mun elämässä.
Lol kaikki on niin aina niin yksinkertasta mut vaikeeta...aina se sama laulu mut en vieläkään epäile et kaikki tulee menee oikein oli se sit mitä tahansa ja vaati se sit
oikeestaan mitä tahansa.
-Eli sinne siis-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti